Njuter av de sista lediga timmarna innan jag börjar arbeta igen klockan fyra.
När vi kom hem, väntade Lyyli på oss med sin lekkamrat Nestori...
Ibland går det lite vilt till när Dana hälsar på Lyyli....hopplöst att få bra foton tagna på dem...
2010-09-18
lördag igen
Vi tog en skogspromenad med Dana och sedan har vi bara chillat hela förmiddagen..
Njuter av de sista lediga timmarna innan jag börjar arbeta igen klockan fyra.
När vi kom hem, väntade Lyyli på oss med sin lekkamrat Nestori...
Ibland går det lite vilt till när Dana hälsar på Lyyli....hopplöst att få bra foton tagna på dem...
Njuter av de sista lediga timmarna innan jag börjar arbeta igen klockan fyra.
När vi kom hem, väntade Lyyli på oss med sin lekkamrat Nestori...
Ibland går det lite vilt till när Dana hälsar på Lyyli....hopplöst att få bra foton tagna på dem...
2010-09-16
2010-09-15
Höstdag relaxing....
Vilken underbar höststorm idag!
Har njutit av min lediga dag, sov ganska länge eftersom jag fick så dåligt med sömn inatt när vi var tvugna att åka på ett alarm mitt i natten. Tände ljus i vardagsrummet, gjorde väldigt god korvsoppa och yogade. En härlig chill-dag...
Älskar den här gamla låten, Enigmas Return to innocence, och gjorde en liten video av mina foton på "indianerna" i Tallinn.
2010-09-11
Toby Keith- She Never Cried In Front of Me (Itunes Version)
Hittade en ny bra låt idag när jag surfade, har inte haft så mycket annat att göra idag...
lördagskväll
Dana blev helt förtrollad av datorn idag...knasboll! :)
By the way, klockan är halv nio och jag sitter fortfarande ensam hemma. Har suttit ensam hemma hela dagen. Han åkte till bondgården halv åtta tiden på morgonen och där är han fortfarande. Så om ni har en man som inte är gift med arbete, kom ihåg att vara mycket tacksamma! Att kunna vakna tillsammans en lördag- eller söndagsmorgon, att kunna ligga och slöa i sängen tillsammans, att kunna dricka morgonkaffe tillsammans, kanske ta en morgonpromenad tillsammans eller annars bara spendera helgen tillsammans...det vore underbart. Men sånt händer inte hos oss. Börjar vara jävligt trött på det här...ursäkta för mina bittra tankar ikväll...
By the way, klockan är halv nio och jag sitter fortfarande ensam hemma. Har suttit ensam hemma hela dagen. Han åkte till bondgården halv åtta tiden på morgonen och där är han fortfarande. Så om ni har en man som inte är gift med arbete, kom ihåg att vara mycket tacksamma! Att kunna vakna tillsammans en lördag- eller söndagsmorgon, att kunna ligga och slöa i sängen tillsammans, att kunna dricka morgonkaffe tillsammans, kanske ta en morgonpromenad tillsammans eller annars bara spendera helgen tillsammans...det vore underbart. Men sånt händer inte hos oss. Börjar vara jävligt trött på det här...ursäkta för mina bittra tankar ikväll...
H2O
Vi har en väldigt snål katt.
Natten till fredagen, när jag kom hem från en uttryckning 5-tiden på morgonen, tog jag ett glas vatten och en smörgås. Medan jag satt och åt min lilla smörgås fick jag sällskap av en stor och snål katt. Där satt hon på köksbordet och drack vatten ur mitt glas.
Varsågod bara. Jag behövde inte mitt vatten.
Natten till fredagen, när jag kom hem från en uttryckning 5-tiden på morgonen, tog jag ett glas vatten och en smörgås. Medan jag satt och åt min lilla smörgås fick jag sällskap av en stor och snål katt. Där satt hon på köksbordet och drack vatten ur mitt glas.
Varsågod bara. Jag behövde inte mitt vatten.
2010-09-10
stranden i höstfärger
Ett par dagar sedan körde jag och Dana till stranden i Ohtakari och njöt av den kyliga kvällen och vackra solnedgången.
Roligt att snurra runt och jaga svansen!!!
Roligt att snurra runt och jaga svansen!!!
2010-09-08
villahelgen
Jag älskar hösten! Ljuvliga soliga dagar och mörka mysiga kvällar!
Jag trivs mycket bättre på villan på hösten än på somrarna.
Jag älskar att bada bastu i mörkret, sitta på bastuterassen med en lykta hängande i taket, lyssna hur havet brusar.
Ta ett mycket snabbt dopp i det iskalla vattnet.
Tända ljus och lyktor överallt.
Att få klä sig i mysiga ylletröjor och yllesockor.
Underbara höst!
Vi hittade massor med lingon i skogen. Knasiga Dana försökte hjälpa till med att plocka bär, men hon kunde inte låta bli att äta mera än plocka...
Jag trivs mycket bättre på villan på hösten än på somrarna.
Jag älskar att bada bastu i mörkret, sitta på bastuterassen med en lykta hängande i taket, lyssna hur havet brusar.
Ta ett mycket snabbt dopp i det iskalla vattnet.
Tända ljus och lyktor överallt.
Att få klä sig i mysiga ylletröjor och yllesockor.
Underbara höst!
Vi hittade massor med lingon i skogen. Knasiga Dana försökte hjälpa till med att plocka bär, men hon kunde inte låta bli att äta mera än plocka...
2010-09-07
stressfree zone
Har varit till villan i helgen...och njutit, slappnat av!
Jag gick så på övervarv i fredags och lördags, behövde komma bort från allt och alla.
Reda ut mina tankar.
Imorse vaknade jag, för första gången på riktigt länge, avslappnad och lugn.
Stressfri helt enkelt.
Gjorde ett beslut, att sluta stressa, nu genast!
Har haft sån ångest hela sommaren över min dåliga rygg och min osäkra framtid.
Har känt mig pressad att hitta ett nytt jobb så fort som möjligt, även om jag kanske inte skulle gilla det jobbet.
Dumt, onödigt stress.
Så nu slutar jag stressa.
Jag har en mycket dålig rygg, få dagar känner jag inte alls av smärtan i min dumma rygg.
Måste lära mig leva med det, åtminstone för tillfället. Snart blir det mera undersökningar och jag blir klokare på min usla rygg. Tills dess tänker jag sluta stressa och sluta deppa.
Jag fortsätter jobba på ambulansen, tills jag någon vacker dag kanske blir erbjuden jobb någon annanstans. Om, och när, det sker, då funderar jag vidare. Men först då.
Jag blir galen om jag fortsätter stressa över dessa saker.
Jag älskar jobbet på ambulansen.
Samtidigt vet jag att min rygg inte länge klarar av detta jobb.
Men nu tänker jag ta en dag åt gången, allt ordnar sig nog, förr eller senare.
Jag klarar mig nog, bara jag slutar stressa.
Allt ordnar sig.
Fåniga bilder tagna med min mobiltelefon på villan....beklagar kvaliten! :)
2010-09-04
vuodatus...
Tällä kertaa kirjoitan suomeksi, ettei varmasti tulee mitään väärinkäsityksiä mistään! Pyydän jo etukäteen anteeksi kaikista kirjoitusvirheistä ja kielioppivirheistä mitä varmaan tulee kun en kirjoita äidinkielelläni.
Minulla on niin paljon sanottavaa etten tiedä mistä aloittaisin...
Koko kevään ajan minua on vaivannut kovat alaselkäkivut, jotka ovat koko ajan vaan pahentuneet. Olen tosiaan ambulanssissa töissä joten tämä työ on aika rankkaa selälle. Jo toukokuussa selkäni on tutkittu ensimmäisen kerran ja jo kesäkuussa kävin eka kertaa fysioterapeutilla. Jo kesäkuussa työterveyslääkäri kehoitti minua jäämään sairaslomalle, ettei selkäni rasittuisi liikaa, mutta silloin en halunnut vielä jäädä saikulle kun tiesin että on vaikeaa löytää tuuraajia kesällä kun kesälomat pyörii jne. Joten sinnittelin kesän töissä. Burana 600 mg:n voimilla jaksoin ja söin niitä niin paljon että loppukesästä vatsani ei enää kestänyt niitä. Yöt olivat hyvin tuskallisia, koska alaselkäni oli niin kipeä kun pistin maate ja nukuin todella huonosti koko kesän, n.4 h yössä sain nukuttua. Tuntui että pää hajoaa sillä menolla, en vaan jaksanut niin vähillä yöunilla. Elokuussa kävin taas fysioterapeutilla joka sanoi että selkäni oli huomattavasti huonommassa kunnossa silloin kuin alkukesästä. Jälleen kehoitettiin jäämään sairaslomalle. Röntgenkuvissa minulla on siis todettu sinistroskolioosia ja rotaatiota ja L5-nikama on luutunut kiinni ristiluuhun. Että semmosta....ja kir.polille on aika tulossa, epäilevät että minulla myös olisi pullistuma alaselässä ja toivottavasti pääsen pian mri-kuvaukseen mistä näkisi tarkemmin selkäni tilanteen. Ollessani töissä en pystynyt syömään mitään lihasrentouttavaa lääkettä, sillä ne ovat kolmiolääkkeitä, eli voivat vaikuttaa ajokykyyn. Ja täällä maalla ei pysty sanomaan ettei pysty ajamaan töissä ollessaan, sillä meillä on nuoria kesätyöntekijöitä jotka eivät vielä saa ajaa ambulanssia. Aina on oltava skarppina ja valmiina menemään rattiin.
Elokuun puolessavälissä tuli seinä vastaan. En enää jaksanut vähillä yöunilla enkä jaksanut jatkuvan kivun kanssa. Työterveyslääkäri kirjoitti minulla voltarenia (tulehduskipulääkettä) ja norflexia (lihasrentouttavaa) sekä somacia (vatsalääkettä, että vatsani sietäisi kipulääkkeen syömisen). Samalla tuli myös saikkua. Oli aika taivaallinen olo kun sain näiden lääkkeiden avulla kunnon yöunet, olo oli niin paljon parempi. Kulutin päiväni venyttelemällä ja rauhallisilla kävelylenkeillä koiran kanssa. Minulla on nyt myös ollut aikaa miettiä mitä alan tekemään elämälleni. Työterveyslääkäri ehdotti uudelleenkouluttautumista ja sanoi hyvin suoraan etten saisi tehdä tämänkaltaista työtä enää kauan. Selkäni ei vaan kestä ambulanssissa työskentelyä. Olen aina haaveillut tällaisesta työstä ja olen rakastanut ambulanssissa olemista. Olen myös ajoittain ollut hyvin kyllästynyt päivystämiseen ja jostain syystä olen ollut hyvin stressaantunut aina töissä ollessani. Kysykää vaan Jannelta millainen ero minussa on vapaapäivinä ja päivystäessäni. Hän joutuu kuitenkin asumaan kanssani ja sietämään minua. Osittain stressi on varmaan johtunut siitä että olen ollut niin kipeä ollessani töissä ja silti on vaan jaksettava. Osittain uskon ettei päivystäminen oikeen sovi minulle, sillä olen koko ajan niin valppaana enkä osaa rentoutua silloin kun olen töissä. Ihan niin kuin koko kehoni olisi valmiina lähtemään keikalle minä hetkenä hyvänsä. Ja nukun aina huonommin töissä ollessani. Olen jo kauan miettinyt pitäisikö vaihtaa työpaikkaa mutten vaan ole halunnut vielä. Koko kesän olin hyvin masentunut kun tajusin ettei minulla ole paljon vaihtoehtoja enää. Minun on pakko löytää toisen työpaikan, mikä ei ole helppoa kun ei ole paljon paikkoja jotka kiinnostaisi minua! Hyvin masentavaa ja on ollut todella rankkaa miettiä näitä asioita päivittäin!
Siinä vähän taustatietoja minun mahtavasta kesästä. Seuraavaksi haluan vielä selvittää muutaman asian, ettei tulee minkäänlaisia väärinkäsityksiä eikä mitään paskapuhetta keneltäkään...
A. Kävin kavereiden kanssa Tallinnan reissulla sairasloman aikana. En ole mitenkään yrittänyt salata tätä asiaa, sillä siinä ei ole mitään salattavaa. Lääkkeet olivat mukana ja niiden avulla jaksoin hyvin. Olin myös ennen reissua saanut nukkua monta yötä kunnolla lääkkeiden avulla ja siksi jaksoin hyvin. Olin ajoittain tosi kipeä ja ystävät kyllä näkivät miten jouduin venyttelemään välillä ja kuinka paljon lääkkeitä minulla oli mukana! Olen koko ajan sanonut kaikille että pystyn elämään täysin normaalia elämää vaikka olenkin saikulla, en vaan saa nostaa mitään raskasta tällä hetkellä! Ja töissä ollessani en pysty syömään lihasrentouttavia lääkkeitä, mitä tällä hetkellä tarvitsen.
B. Jannen vanhemmat asuvat Uudessakylässä Lohtajalla. Käyn siellä usein. Käyn siellä monesti auttamassa navetassa, tosin tämän kevään aikana olen käynyt aika harvoin. Sairasloman aikana olen käynyt siellä monesti koiran kanssa ja anoppia moikkaamassa, mutta en navetoimassa!!! Viime sunnuntaina, kun sairaslomani loppui ja selkäni oli paremmassa kunnossa, kävin navetassa auttamassa. En joutunut nostamaan siellä mitään raskasta enkä muutenkaan rasittamaan itseäni. Sunnuntai yönä heräsin kun koiranpentuni oli olohuoneessa kiusaamassa kissaamme ja koska en saanut hätytettyä koiraa sieltä pois, otin sen syliini ja kannoin sen makuuhuoneeseen. Koiranpentuni painaa 25 kg (!!!!) ja on aika raskas nostaa. Tämän noston jälkeen valvoin loppuyön, koska selkäni kipeytyi heti näinkin pienestä nostosta. Töissä nostamme paljon raskaampia paareja ja ihmisiä. Selkäni ei siis vielä kestä raskaita nostoja ja siksi sairaslomani jatkui. Mutta, kaikille kiinnostuneille tiedoksi, että tulette näkemään autoni hyvin monesti uudessakylässä, olin sitten saikulla tai en. Se ei aina tarkoita että olisin menossa navettaan, minulla on täysi oikeus käydä anoppilassa ihan muuten vaan, että olisi jotain vaihtelua eikä tartte istua kotona päivät pitkät! Toisaalta minusta tuntuu tyhmältä että minun pitäisi edes selittää tällaista asiaa, onhan minulla jumalauta oikeus kulkea missä haluan.
C. Olen hyvin masentunut siitä että pitäisi vaihtaa työpaikkaa selän takia, mutta ei ole paljon vaihtoehtoja. Olen soitellut ja tiedustellut useammasta paikasta onko sijaistarvetta missään. Vielä en tiedä mitä teen ja miten viihtyisin missään muualla. Mietin edelleen niin paljon kaikkea että joku kaunis päivä pääni hajoaa! Ennen kuin tiedän mitä teen elämälleni minun ei tarvitse kenellekään muulle tilittää jos olen tiedustellut työpaikkaa muualta. Vasta sitten kun tiedän mitä teen, vasta sitten jos löydän toisen työpaikan, sitten vasta olen velvollinen ilmoittamaan asiasta muille. Minun on itse tehtävä vaikeita päätöksiä, niissä ei kukaan muu voi auttaa.
D. Olen aina rakastanut tätä työpaikkaa enkä ole ikinä halunnut moittia tätä työpaikkaa. Tämä on ehdottomasti paras työpaikka mikä minulla on ollut! On todella surullista ja masentavaa todeta ettei kroppa kestä tätä työtä enää ja harkita täältä poislähtöä. Olen erittäin pahoillani jos joku on tulkinnut jotain nettikirjoituksiani sillä tavalla että olisin moittinut tätä firmaa. Olen kirjoittanut naamakirjaan monesti että olen kyllästynyt tähän päivystämiseen, mutta se on vaan oma mielipiteeni eikä mitenkään tarkoita että olisin kyllästynyt tähän työpaikkaan. Päivystäminen on raskasta ja toisille se ei vaan sovi yhtä hyvin kuin muille, toisille päivystäminen on rankempaa kuin muille. Olen myös kirjoittanut että vituttaa kun pitää olla huono omatunto kun jää saikulle. Tällä en todellakaan ole tarkoittanut että joku työkavereista tai pomoista olisi tämän huonon omatunnon aiheuttanut. Olen tarkoittanut sitä, että aina on omassa päässä huono omatunto kun joutuu jäämään pois töistä kun tietää että muut kärsii siitä ja että on vaikeata löytää tuuraajia. En millään tavalla ole tässäkään tarkoittanut haukkua firmaa. Tämä työ on mahtavaa, meillä on ihana pieni työporukka ja hyvä ilmapiiri työpaikalla ja kaikki rakastavat meidän pomoja. En todellakaan pystyisi puhumaan paskaa tästä firmasta, sillä kaikki tietävät kuinka hyvin täällä kaikki viihtyy.
Kun ihminen on sairaslomalla selkävaivojen takia, se ei todellakaan tarkoita sitä että pitäisi maata kotona sängyssä päivät pitkät. Päinvastoin, sitä on yritettävä olla ylhäällä ja liikkua, sillä jos sitä vaan istuu ja makoilee kotona, selkä ei ikinä parane!
Olen sitä mieltä että ihmisellä on oikeus ilmaista mielipiteensä, oli se sitten minkälainen tahansa ja liittyi se sitten vapaa-aikaan tai työelämään. Omassa blogissani minulla on mahdollisuus selvittää niitä tunteita mitä pienessä päässäni liikkuu ja se helpottaa oloani. Olen todella pahoillani jos joku loukkaantuu siitä että minulla on paljon mielipiteitä enkä pelkää sanoa niitä ääneen. En voi sietää selän takana puhumista ja sitä että ihmiset puhuvat asioista tietämättä niistä oikeastaan mitään. Minun ei tarvitse selittää miksi minulla on sairaslomaa, minulla on oikeus olla sairaslomalla oli syy mikä tahansa. Mutta minua ei haittaa kertoa selkäongelmistani ja unettomuudesta joka johtui kivuista. Halusin vaan selvittää muutaman asian tässä ja nyt, kun olen kuullut että minusta puhutaan, asioista joista ihmiset eivät välttämättä tiedä kaikkea. Tänään pääsemme toivottavasti lähtemään mökille saunomaan, en häpeä sanoa sitäkään ääneen. Olen menossa mökille vaikka olenkin sairaslomalla. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tästä.
Minulla on niin paljon sanottavaa etten tiedä mistä aloittaisin...
Koko kevään ajan minua on vaivannut kovat alaselkäkivut, jotka ovat koko ajan vaan pahentuneet. Olen tosiaan ambulanssissa töissä joten tämä työ on aika rankkaa selälle. Jo toukokuussa selkäni on tutkittu ensimmäisen kerran ja jo kesäkuussa kävin eka kertaa fysioterapeutilla. Jo kesäkuussa työterveyslääkäri kehoitti minua jäämään sairaslomalle, ettei selkäni rasittuisi liikaa, mutta silloin en halunnut vielä jäädä saikulle kun tiesin että on vaikeaa löytää tuuraajia kesällä kun kesälomat pyörii jne. Joten sinnittelin kesän töissä. Burana 600 mg:n voimilla jaksoin ja söin niitä niin paljon että loppukesästä vatsani ei enää kestänyt niitä. Yöt olivat hyvin tuskallisia, koska alaselkäni oli niin kipeä kun pistin maate ja nukuin todella huonosti koko kesän, n.4 h yössä sain nukuttua. Tuntui että pää hajoaa sillä menolla, en vaan jaksanut niin vähillä yöunilla. Elokuussa kävin taas fysioterapeutilla joka sanoi että selkäni oli huomattavasti huonommassa kunnossa silloin kuin alkukesästä. Jälleen kehoitettiin jäämään sairaslomalle. Röntgenkuvissa minulla on siis todettu sinistroskolioosia ja rotaatiota ja L5-nikama on luutunut kiinni ristiluuhun. Että semmosta....ja kir.polille on aika tulossa, epäilevät että minulla myös olisi pullistuma alaselässä ja toivottavasti pääsen pian mri-kuvaukseen mistä näkisi tarkemmin selkäni tilanteen. Ollessani töissä en pystynyt syömään mitään lihasrentouttavaa lääkettä, sillä ne ovat kolmiolääkkeitä, eli voivat vaikuttaa ajokykyyn. Ja täällä maalla ei pysty sanomaan ettei pysty ajamaan töissä ollessaan, sillä meillä on nuoria kesätyöntekijöitä jotka eivät vielä saa ajaa ambulanssia. Aina on oltava skarppina ja valmiina menemään rattiin.
Elokuun puolessavälissä tuli seinä vastaan. En enää jaksanut vähillä yöunilla enkä jaksanut jatkuvan kivun kanssa. Työterveyslääkäri kirjoitti minulla voltarenia (tulehduskipulääkettä) ja norflexia (lihasrentouttavaa) sekä somacia (vatsalääkettä, että vatsani sietäisi kipulääkkeen syömisen). Samalla tuli myös saikkua. Oli aika taivaallinen olo kun sain näiden lääkkeiden avulla kunnon yöunet, olo oli niin paljon parempi. Kulutin päiväni venyttelemällä ja rauhallisilla kävelylenkeillä koiran kanssa. Minulla on nyt myös ollut aikaa miettiä mitä alan tekemään elämälleni. Työterveyslääkäri ehdotti uudelleenkouluttautumista ja sanoi hyvin suoraan etten saisi tehdä tämänkaltaista työtä enää kauan. Selkäni ei vaan kestä ambulanssissa työskentelyä. Olen aina haaveillut tällaisesta työstä ja olen rakastanut ambulanssissa olemista. Olen myös ajoittain ollut hyvin kyllästynyt päivystämiseen ja jostain syystä olen ollut hyvin stressaantunut aina töissä ollessani. Kysykää vaan Jannelta millainen ero minussa on vapaapäivinä ja päivystäessäni. Hän joutuu kuitenkin asumaan kanssani ja sietämään minua. Osittain stressi on varmaan johtunut siitä että olen ollut niin kipeä ollessani töissä ja silti on vaan jaksettava. Osittain uskon ettei päivystäminen oikeen sovi minulle, sillä olen koko ajan niin valppaana enkä osaa rentoutua silloin kun olen töissä. Ihan niin kuin koko kehoni olisi valmiina lähtemään keikalle minä hetkenä hyvänsä. Ja nukun aina huonommin töissä ollessani. Olen jo kauan miettinyt pitäisikö vaihtaa työpaikkaa mutten vaan ole halunnut vielä. Koko kesän olin hyvin masentunut kun tajusin ettei minulla ole paljon vaihtoehtoja enää. Minun on pakko löytää toisen työpaikan, mikä ei ole helppoa kun ei ole paljon paikkoja jotka kiinnostaisi minua! Hyvin masentavaa ja on ollut todella rankkaa miettiä näitä asioita päivittäin!
Siinä vähän taustatietoja minun mahtavasta kesästä. Seuraavaksi haluan vielä selvittää muutaman asian, ettei tulee minkäänlaisia väärinkäsityksiä eikä mitään paskapuhetta keneltäkään...
A. Kävin kavereiden kanssa Tallinnan reissulla sairasloman aikana. En ole mitenkään yrittänyt salata tätä asiaa, sillä siinä ei ole mitään salattavaa. Lääkkeet olivat mukana ja niiden avulla jaksoin hyvin. Olin myös ennen reissua saanut nukkua monta yötä kunnolla lääkkeiden avulla ja siksi jaksoin hyvin. Olin ajoittain tosi kipeä ja ystävät kyllä näkivät miten jouduin venyttelemään välillä ja kuinka paljon lääkkeitä minulla oli mukana! Olen koko ajan sanonut kaikille että pystyn elämään täysin normaalia elämää vaikka olenkin saikulla, en vaan saa nostaa mitään raskasta tällä hetkellä! Ja töissä ollessani en pysty syömään lihasrentouttavia lääkkeitä, mitä tällä hetkellä tarvitsen.
B. Jannen vanhemmat asuvat Uudessakylässä Lohtajalla. Käyn siellä usein. Käyn siellä monesti auttamassa navetassa, tosin tämän kevään aikana olen käynyt aika harvoin. Sairasloman aikana olen käynyt siellä monesti koiran kanssa ja anoppia moikkaamassa, mutta en navetoimassa!!! Viime sunnuntaina, kun sairaslomani loppui ja selkäni oli paremmassa kunnossa, kävin navetassa auttamassa. En joutunut nostamaan siellä mitään raskasta enkä muutenkaan rasittamaan itseäni. Sunnuntai yönä heräsin kun koiranpentuni oli olohuoneessa kiusaamassa kissaamme ja koska en saanut hätytettyä koiraa sieltä pois, otin sen syliini ja kannoin sen makuuhuoneeseen. Koiranpentuni painaa 25 kg (!!!!) ja on aika raskas nostaa. Tämän noston jälkeen valvoin loppuyön, koska selkäni kipeytyi heti näinkin pienestä nostosta. Töissä nostamme paljon raskaampia paareja ja ihmisiä. Selkäni ei siis vielä kestä raskaita nostoja ja siksi sairaslomani jatkui. Mutta, kaikille kiinnostuneille tiedoksi, että tulette näkemään autoni hyvin monesti uudessakylässä, olin sitten saikulla tai en. Se ei aina tarkoita että olisin menossa navettaan, minulla on täysi oikeus käydä anoppilassa ihan muuten vaan, että olisi jotain vaihtelua eikä tartte istua kotona päivät pitkät! Toisaalta minusta tuntuu tyhmältä että minun pitäisi edes selittää tällaista asiaa, onhan minulla jumalauta oikeus kulkea missä haluan.
C. Olen hyvin masentunut siitä että pitäisi vaihtaa työpaikkaa selän takia, mutta ei ole paljon vaihtoehtoja. Olen soitellut ja tiedustellut useammasta paikasta onko sijaistarvetta missään. Vielä en tiedä mitä teen ja miten viihtyisin missään muualla. Mietin edelleen niin paljon kaikkea että joku kaunis päivä pääni hajoaa! Ennen kuin tiedän mitä teen elämälleni minun ei tarvitse kenellekään muulle tilittää jos olen tiedustellut työpaikkaa muualta. Vasta sitten kun tiedän mitä teen, vasta sitten jos löydän toisen työpaikan, sitten vasta olen velvollinen ilmoittamaan asiasta muille. Minun on itse tehtävä vaikeita päätöksiä, niissä ei kukaan muu voi auttaa.
D. Olen aina rakastanut tätä työpaikkaa enkä ole ikinä halunnut moittia tätä työpaikkaa. Tämä on ehdottomasti paras työpaikka mikä minulla on ollut! On todella surullista ja masentavaa todeta ettei kroppa kestä tätä työtä enää ja harkita täältä poislähtöä. Olen erittäin pahoillani jos joku on tulkinnut jotain nettikirjoituksiani sillä tavalla että olisin moittinut tätä firmaa. Olen kirjoittanut naamakirjaan monesti että olen kyllästynyt tähän päivystämiseen, mutta se on vaan oma mielipiteeni eikä mitenkään tarkoita että olisin kyllästynyt tähän työpaikkaan. Päivystäminen on raskasta ja toisille se ei vaan sovi yhtä hyvin kuin muille, toisille päivystäminen on rankempaa kuin muille. Olen myös kirjoittanut että vituttaa kun pitää olla huono omatunto kun jää saikulle. Tällä en todellakaan ole tarkoittanut että joku työkavereista tai pomoista olisi tämän huonon omatunnon aiheuttanut. Olen tarkoittanut sitä, että aina on omassa päässä huono omatunto kun joutuu jäämään pois töistä kun tietää että muut kärsii siitä ja että on vaikeata löytää tuuraajia. En millään tavalla ole tässäkään tarkoittanut haukkua firmaa. Tämä työ on mahtavaa, meillä on ihana pieni työporukka ja hyvä ilmapiiri työpaikalla ja kaikki rakastavat meidän pomoja. En todellakaan pystyisi puhumaan paskaa tästä firmasta, sillä kaikki tietävät kuinka hyvin täällä kaikki viihtyy.
Kun ihminen on sairaslomalla selkävaivojen takia, se ei todellakaan tarkoita sitä että pitäisi maata kotona sängyssä päivät pitkät. Päinvastoin, sitä on yritettävä olla ylhäällä ja liikkua, sillä jos sitä vaan istuu ja makoilee kotona, selkä ei ikinä parane!
Olen sitä mieltä että ihmisellä on oikeus ilmaista mielipiteensä, oli se sitten minkälainen tahansa ja liittyi se sitten vapaa-aikaan tai työelämään. Omassa blogissani minulla on mahdollisuus selvittää niitä tunteita mitä pienessä päässäni liikkuu ja se helpottaa oloani. Olen todella pahoillani jos joku loukkaantuu siitä että minulla on paljon mielipiteitä enkä pelkää sanoa niitä ääneen. En voi sietää selän takana puhumista ja sitä että ihmiset puhuvat asioista tietämättä niistä oikeastaan mitään. Minun ei tarvitse selittää miksi minulla on sairaslomaa, minulla on oikeus olla sairaslomalla oli syy mikä tahansa. Mutta minua ei haittaa kertoa selkäongelmistani ja unettomuudesta joka johtui kivuista. Halusin vaan selvittää muutaman asian tässä ja nyt, kun olen kuullut että minusta puhutaan, asioista joista ihmiset eivät välttämättä tiedä kaikkea. Tänään pääsemme toivottavasti lähtemään mökille saunomaan, en häpeä sanoa sitäkään ääneen. Olen menossa mökille vaikka olenkin sairaslomalla. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tästä.
2010-09-02
2010-08-31
artdeco
Jag har de bästa vännerna! Igår kom Miia från H:fors på besök och hade tagit med sig underbart smink från skönhetssalongen där hon jobbar.
Vad lyxigt att få så här fina produkter!!
Vad lyxigt att få så här fina produkter!!
2010-08-30
veneziaden
Villa-avslutningen firades hos Jannes arbetskamrat i Kalajoki.
Vi njöt av fyrverkeriet på stranden, drack lite vin, badade bastu och låg flera timmar i bubbelpoolen...lite lyxigt alltså, de har världens vackraste hus och utepool och allt!
Så här mäktig är deras nybyggda hus!
Så här mysigt hade de på balkongen...
Vägen till huset var belyst med massor av facklor!
Fyrverkeriet på Hiekkasärkät var mäktigt...stranden var så vacker då man hade tänt ljus längs hela långa stranden!
Vi njöt av fyrverkeriet på stranden, drack lite vin, badade bastu och låg flera timmar i bubbelpoolen...lite lyxigt alltså, de har världens vackraste hus och utepool och allt!
Så här mäktig är deras nybyggda hus!
Så här mysigt hade de på balkongen...
Vägen till huset var belyst med massor av facklor!
Fyrverkeriet på Hiekkasärkät var mäktigt...stranden var så vacker då man hade tänt ljus längs hela långa stranden!
danas morgon
Dana var lite knasig idag på vår morgonlänk...hon vill alltid leka med käppar som är större än hon själv!!
2010-08-26
en höstmorgon
Imorse när jag och Dana vaknade och tittade ut, visade mätaren bara 5 grader. Perfekt väder för en morgonpromenad, tänkte vi!
Vi älskar hösten; det kyliga uppiggande vädret, lövens vackra färger, det stormande havet och mörka kvällar när man kan tända ljus i hela lägenheten. Dana tycker inte om regnet, men vattenpölarna diggar hon. Jag däremot tycker om höstregn.
Så vi begav oss genast ut i skogen!
(kolla vilket fint och vuxet halsband hon har...hon har växt ut ur sina valpband redan...)
Jag: Dana! Kom hit!
Dana: Ok !!!!
Svampar överallt!
Dana: Vartåt ska vi gå, mamma?
Dana: Varför går du så långsamt, mamma?
Jag: Vad tittar du på, Dana ?
Dana: Dessa stora, skrämmande, svartvita mjölkmaskiner!!! Fort hem!
Välkommen underbara höst!!!!
Vi älskar hösten; det kyliga uppiggande vädret, lövens vackra färger, det stormande havet och mörka kvällar när man kan tända ljus i hela lägenheten. Dana tycker inte om regnet, men vattenpölarna diggar hon. Jag däremot tycker om höstregn.
Så vi begav oss genast ut i skogen!
(kolla vilket fint och vuxet halsband hon har...hon har växt ut ur sina valpband redan...)
Jag: Dana! Kom hit!
Dana: Ok !!!!
Svampar överallt!
Dana: Vartåt ska vi gå, mamma?
Dana: Varför går du så långsamt, mamma?
Jag: Vad tittar du på, Dana ?
Dana: Dessa stora, skrämmande, svartvita mjölkmaskiner!!! Fort hem!
Välkommen underbara höst!!!!
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)