vuodatus...

Tällä kertaa kirjoitan suomeksi, ettei varmasti tulee mitään väärinkäsityksiä mistään! Pyydän jo etukäteen anteeksi kaikista kirjoitusvirheistä ja kielioppivirheistä mitä varmaan tulee kun en kirjoita äidinkielelläni.
Minulla on niin paljon sanottavaa etten tiedä mistä aloittaisin...

Koko kevään ajan minua on vaivannut kovat alaselkäkivut, jotka ovat koko ajan vaan pahentuneet. Olen tosiaan ambulanssissa töissä joten tämä työ on aika rankkaa selälle. Jo toukokuussa selkäni on tutkittu ensimmäisen kerran ja jo kesäkuussa kävin eka kertaa fysioterapeutilla. Jo kesäkuussa työterveyslääkäri kehoitti minua jäämään sairaslomalle, ettei selkäni rasittuisi liikaa, mutta silloin en halunnut vielä jäädä saikulle kun tiesin että on vaikeaa löytää tuuraajia kesällä kun kesälomat pyörii jne. Joten sinnittelin kesän töissä. Burana 600 mg:n voimilla jaksoin ja söin niitä niin paljon että loppukesästä vatsani ei enää kestänyt niitä. Yöt olivat hyvin tuskallisia, koska alaselkäni oli niin kipeä kun pistin maate ja nukuin todella huonosti koko kesän, n.4 h yössä sain nukuttua. Tuntui että pää hajoaa sillä menolla, en vaan jaksanut niin vähillä yöunilla. Elokuussa kävin taas fysioterapeutilla joka sanoi että selkäni oli huomattavasti huonommassa kunnossa silloin kuin alkukesästä. Jälleen kehoitettiin jäämään sairaslomalle. Röntgenkuvissa minulla on siis todettu sinistroskolioosia ja rotaatiota ja L5-nikama on luutunut kiinni ristiluuhun. Että semmosta....ja kir.polille on aika tulossa, epäilevät että minulla myös olisi pullistuma alaselässä ja toivottavasti pääsen pian mri-kuvaukseen mistä näkisi tarkemmin selkäni tilanteen. Ollessani töissä en pystynyt syömään mitään lihasrentouttavaa lääkettä, sillä ne ovat kolmiolääkkeitä, eli voivat vaikuttaa ajokykyyn. Ja täällä maalla ei pysty sanomaan ettei pysty ajamaan töissä ollessaan, sillä meillä on nuoria kesätyöntekijöitä jotka eivät vielä saa ajaa ambulanssia. Aina on oltava skarppina ja valmiina menemään rattiin.

Elokuun puolessavälissä tuli seinä vastaan. En enää jaksanut vähillä yöunilla enkä jaksanut jatkuvan kivun kanssa. Työterveyslääkäri kirjoitti minulla voltarenia (tulehduskipulääkettä) ja norflexia (lihasrentouttavaa) sekä somacia (vatsalääkettä, että vatsani sietäisi kipulääkkeen syömisen). Samalla tuli myös saikkua. Oli aika taivaallinen olo kun sain näiden lääkkeiden avulla kunnon yöunet, olo oli niin paljon parempi. Kulutin päiväni venyttelemällä ja rauhallisilla kävelylenkeillä koiran kanssa. Minulla on nyt myös ollut aikaa miettiä mitä alan tekemään elämälleni. Työterveyslääkäri ehdotti uudelleenkouluttautumista ja sanoi hyvin suoraan etten saisi tehdä tämänkaltaista työtä enää kauan. Selkäni ei vaan kestä ambulanssissa työskentelyä. Olen aina haaveillut tällaisesta työstä ja olen rakastanut ambulanssissa olemista. Olen myös ajoittain ollut hyvin kyllästynyt päivystämiseen ja jostain syystä olen ollut hyvin stressaantunut aina töissä ollessani. Kysykää vaan Jannelta millainen ero minussa on vapaapäivinä ja päivystäessäni. Hän joutuu kuitenkin asumaan kanssani ja sietämään minua. Osittain stressi on varmaan johtunut siitä että olen ollut niin kipeä ollessani töissä ja silti on vaan jaksettava. Osittain uskon ettei päivystäminen oikeen sovi minulle, sillä olen koko ajan niin valppaana enkä osaa rentoutua silloin kun olen töissä. Ihan niin kuin koko kehoni olisi valmiina lähtemään keikalle minä hetkenä hyvänsä. Ja nukun aina huonommin töissä ollessani. Olen jo kauan miettinyt pitäisikö vaihtaa työpaikkaa mutten vaan ole halunnut vielä. Koko kesän olin hyvin masentunut kun tajusin ettei minulla ole paljon vaihtoehtoja enää. Minun on pakko löytää toisen työpaikan, mikä ei ole helppoa kun ei ole paljon paikkoja jotka kiinnostaisi minua! Hyvin masentavaa ja on ollut todella rankkaa miettiä näitä asioita päivittäin!

Siinä vähän taustatietoja minun mahtavasta kesästä. Seuraavaksi haluan vielä selvittää muutaman asian, ettei tulee minkäänlaisia väärinkäsityksiä eikä mitään paskapuhetta keneltäkään...

A. Kävin kavereiden kanssa Tallinnan reissulla sairasloman aikana. En ole mitenkään yrittänyt salata tätä asiaa, sillä siinä ei ole mitään salattavaa. Lääkkeet olivat mukana ja niiden avulla jaksoin hyvin. Olin myös ennen reissua saanut nukkua monta yötä kunnolla lääkkeiden avulla ja siksi jaksoin hyvin. Olin ajoittain tosi kipeä ja ystävät kyllä näkivät miten jouduin venyttelemään välillä ja kuinka paljon lääkkeitä minulla oli mukana! Olen koko ajan sanonut kaikille että pystyn elämään täysin normaalia elämää vaikka olenkin saikulla, en vaan saa nostaa mitään raskasta tällä hetkellä! Ja töissä ollessani en pysty syömään lihasrentouttavia lääkkeitä, mitä tällä hetkellä tarvitsen.

B. Jannen vanhemmat asuvat Uudessakylässä Lohtajalla. Käyn siellä usein. Käyn siellä monesti auttamassa navetassa, tosin tämän kevään aikana olen käynyt aika harvoin. Sairasloman aikana olen käynyt siellä monesti koiran kanssa ja anoppia moikkaamassa, mutta en navetoimassa!!! Viime sunnuntaina, kun sairaslomani loppui ja selkäni oli paremmassa kunnossa, kävin navetassa auttamassa. En joutunut nostamaan siellä mitään raskasta enkä muutenkaan rasittamaan itseäni. Sunnuntai yönä heräsin kun koiranpentuni oli olohuoneessa kiusaamassa kissaamme ja koska en saanut hätytettyä koiraa sieltä pois, otin sen syliini ja kannoin sen makuuhuoneeseen. Koiranpentuni painaa 25 kg (!!!!) ja on aika raskas nostaa. Tämän noston jälkeen valvoin loppuyön, koska selkäni kipeytyi heti näinkin pienestä nostosta. Töissä nostamme paljon raskaampia paareja ja ihmisiä. Selkäni ei siis vielä kestä raskaita nostoja ja siksi sairaslomani jatkui. Mutta, kaikille kiinnostuneille tiedoksi, että tulette näkemään autoni hyvin monesti uudessakylässä, olin sitten saikulla tai en. Se ei aina tarkoita että olisin menossa navettaan, minulla on täysi oikeus käydä anoppilassa ihan muuten vaan, että olisi jotain vaihtelua eikä tartte istua kotona päivät pitkät! Toisaalta minusta tuntuu tyhmältä että minun pitäisi edes selittää tällaista asiaa, onhan minulla jumalauta oikeus kulkea missä haluan.

C. Olen hyvin masentunut siitä että pitäisi vaihtaa työpaikkaa selän takia, mutta ei ole paljon vaihtoehtoja. Olen soitellut ja tiedustellut useammasta paikasta onko sijaistarvetta missään. Vielä en tiedä mitä teen ja miten viihtyisin missään muualla. Mietin edelleen niin paljon kaikkea että joku kaunis päivä pääni hajoaa! Ennen kuin tiedän mitä teen elämälleni minun ei tarvitse kenellekään muulle tilittää jos olen tiedustellut työpaikkaa muualta. Vasta sitten kun tiedän mitä teen, vasta sitten jos löydän toisen työpaikan, sitten vasta olen velvollinen ilmoittamaan asiasta muille. Minun on itse tehtävä vaikeita päätöksiä, niissä ei kukaan muu voi auttaa.

D. Olen aina rakastanut tätä työpaikkaa enkä ole ikinä halunnut moittia tätä työpaikkaa. Tämä on ehdottomasti paras työpaikka mikä minulla on ollut! On todella surullista ja masentavaa todeta ettei kroppa kestä tätä työtä enää ja harkita täältä poislähtöä. Olen erittäin pahoillani jos joku on tulkinnut jotain nettikirjoituksiani sillä tavalla että olisin moittinut tätä firmaa. Olen kirjoittanut naamakirjaan monesti että olen kyllästynyt tähän päivystämiseen, mutta se on vaan oma mielipiteeni eikä mitenkään tarkoita että olisin kyllästynyt tähän työpaikkaan. Päivystäminen on raskasta ja toisille se ei vaan sovi yhtä hyvin kuin muille, toisille päivystäminen on rankempaa kuin muille. Olen myös kirjoittanut että vituttaa kun pitää olla huono omatunto kun jää saikulle. Tällä en todellakaan ole tarkoittanut että joku työkavereista tai pomoista olisi tämän huonon omatunnon aiheuttanut. Olen tarkoittanut sitä, että aina on omassa päässä huono omatunto kun joutuu jäämään pois töistä kun tietää että muut kärsii siitä ja että on vaikeata löytää tuuraajia. En millään tavalla ole tässäkään tarkoittanut haukkua firmaa. Tämä työ on mahtavaa, meillä on ihana pieni työporukka ja hyvä ilmapiiri työpaikalla ja kaikki rakastavat meidän pomoja. En todellakaan pystyisi puhumaan paskaa tästä firmasta, sillä kaikki tietävät kuinka hyvin täällä kaikki viihtyy.


Kun ihminen on sairaslomalla selkävaivojen takia, se ei todellakaan tarkoita sitä että pitäisi maata kotona sängyssä päivät pitkät. Päinvastoin, sitä on yritettävä olla ylhäällä ja liikkua, sillä jos sitä vaan istuu ja makoilee kotona, selkä ei ikinä parane!
Olen sitä mieltä että ihmisellä on oikeus ilmaista mielipiteensä, oli se sitten minkälainen tahansa ja liittyi se sitten vapaa-aikaan tai työelämään. Omassa blogissani minulla on mahdollisuus selvittää niitä tunteita mitä pienessä päässäni liikkuu ja se helpottaa oloani. Olen todella pahoillani jos joku loukkaantuu siitä että minulla on paljon mielipiteitä enkä pelkää sanoa niitä ääneen. En voi sietää selän takana puhumista ja sitä että ihmiset puhuvat asioista tietämättä niistä oikeastaan mitään. Minun ei tarvitse selittää miksi minulla on sairaslomaa, minulla on oikeus olla sairaslomalla oli syy mikä tahansa. Mutta minua ei haittaa kertoa selkäongelmistani ja unettomuudesta joka johtui kivuista. Halusin vaan selvittää muutaman asian tässä ja nyt, kun olen kuullut että minusta puhutaan, asioista joista ihmiset eivät välttämättä tiedä kaikkea. Tänään pääsemme toivottavasti lähtemään mökille saunomaan, en häpeä sanoa sitäkään ääneen. Olen menossa mökille vaikka olenkin sairaslomalla. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tästä.