2009-02-04

Nappe, min lilla vän, tack för allt och vila i frid...

"Saanko lähteä nyt?

Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville

ja loputtoman pitkille öille?

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,

esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen

ja vapaaksi henkeni päästää?

Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua

Kohti lämmintä ja elävää valoa

Tahdon lähteä ,tahdon todella.

On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän

Elääkseni vielä yhden päivän.

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia

ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,

sillä tunnen kyyneleesi,

jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana,

Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;

henkeni tulee sinua seuraamaan,

minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,

Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi

ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,

ja sano sanat, jotka toiveeni ois,

koska välität minusta tuhannen verran,

annat minun nukkua jo tänään pois."


Så många år du var min bästa vän, tack för allt.

Nu saknar vi alla dig så mycket.

Kom och hälsa på oss ibland

vår lilla änglavän.


Inga kommentarer: